Ypönä

Käytiin tänään infotilaisuudessa tulevassa koulussa. Ihastuttava amerikkalainen sihteeri miss Sandy otti meidät ja muutaman muun uuden (italialaisen) perheen vastaan ja kertoi koulupäivästä, tulevista tapahtumista, koulupuvuista ja muista käytännön järjestelyistä.

Westminster International School on kansainvälinen koulu, jonka populaatiosta vähän yli puolet tulee Italiasta. Viime vuosina koulussa on ollut useampia suomalaisia perheitä, kiitos merimiehen työnantajan Projektin. Tänä vuonna meidän lapset edustavat kuitenkin ainoina maatamme. Voitte uskoa, että jännittää. Niin lapsia, kuin vanhempiakin.

Oppilasjakauma kansallisuuksittain viime lukuvuonna

Ihan hurjalta tuntuu miettiä 7-vuotiastamme aloittamassa muutenkin jännää koulutaivalta ummikkona uudessa ryhmässä, jossa ei ole yhtään entuudestaan tuttua kasvoa. Ei edes opettajan. Emme nimittäin tänään päässeet vielä käymään luokissa, saatikka nähneet lastemme opettajia, tai kuulleet edes heidän nimiään... toivottavasti sellaiset on olemassa. Mut eiköhän ne maanantaina sitten selviä, luulis. Ehkä. Mahdollisesti. Todennäköisesti?

Kuopus tulee sijoittumaan 7-9-vuotiaiden 2./3. vuosiluokalle, ja pahus soikoon, tänpäiväisen tiedon mukaan sisarensa menee eri ryhmään, eli 9-11-vuotiaiden 4./5. vuosiluokalle. Tämä on kova pala pikkumiehelle, joka itku silmässä ilmoitti, että hän ei mene kouluun jos eivät pääse samalle luokalle. Toinen ilmapiiriä kiristävä asia on pakolliset koulupuvut, jotka yllättäen aiheuttavat nuorelle herralle suurta ahdistusta (yleensä sille ei juurikaan ole ollut väliä mitä on päällä, mieluiten ei mitään ettei tarvis pukea/riisua ollenkaan joten reaktio on uusi ja outo). Esikoinen taas tuntuu suhtautuvan kouluun enemmän uteliaisuudella ja jopa kiinnostuksella, mutta silti ollaan useampana iltana lohdutettu ahdistunutta ja surullista pikkutyttöä.

Opetussuunnitelma on sinänsä mielenkiintoinen ja painottaa IB-koulujen tapaan soveltamista, asioiden tutkimista, kyseenalaistamista ja luovaa ongelmanratkaisua. Kannatan. Ipadit on oppilaille pakolliset (ja tää onkin lasten mielestä suunnilleen ainoa positiivinen asia koulussa), ja opettajan tekemät muistiinpanot siirtyy niille automaattisesti. Wohoo, pitäiskö kertoa niille että Suomessa saa ehkä käyttää tulevaisuudessa lyijykynää YO-kokeessa :)

Oli miten oli, tällä hetkellä tuntuu vähän lapsenrääkkäykseltä heittää rassukat koulutaipaleelle selviytymään yksikseen. Pelottaa, ahdistaa, surettaa. Tämä lienee se hinta, mikä tästä meidän (aikuisten) unelmavuodesta maksetaan. Toivotaan kuitenkin, että tulevaisuudessa ollaan kaikki sitä mieltä, että satsaus kannatti. Ainakin IB-ohjelmien tavoite kuulostaa upealta:

"The aim of all IB programmes is to develop internationally-minded people who, recognizing their common humanity and shared guardianship of the planet, help to create a better and more peaceful world."

Tätä kohti mennään ja yritetään nyt päästä ahdistuksestamme yli keskittymällä koulutarvikkeiden shoppailuun. Kalliista lukuvuosimaksusta huolimatta omalla rahalla ostettavien tarvikkeiden lista on nimittäin pitkä.

Lisää päivityksiä seuraa. Pitäkää peukkuja, että kaikki menee hyvin!

May the Force be with us.