Syysloma

No niin! ToDo-listan alkupään asiat on taltutettu ja on aika päivittää viime viikon kuulumiset. Täälläpäin syyslomaviikkoa vietettiin siis vasta loka-marraskuun vaihteessa, ja ajankohdasta johtuen olimme (lue: olin*) jo kesällä päättäneet lähteä lomalla "etelään", eli Roomaan ja Napoliin. Merimies oli aiemmin käynyt jälkimmäisessä, me muut ei kummassakaan.

Reissuun lähdettiin väljällä matkasuunnitelmalla. Hotelliyöt (6 kpl) oli buukattu etukäteen, joten summittainen aikataulu oli tiedossa. Kulkupelinä oli auto ja koira tuli mukaan myös, eli hotellit valikoituivat spekseillä: parkkipaikka + järkevä autoilukohde, koirat sallittu + hyvät lenkkeilyreitit lähellä. Näissä puitteissa päätettiin mennä fiiliksen, säiden ja koiran ei-liian-pitkän-yksinolon mukaan, ilman sen suurempia paineita pakollisista tekemisistä. Lomallahan sitä oltiin.

Valmontone

Ensimmäinen etappi osui Rooman kaakkoispuolelle Valmontoneen, pikkukaupunkiin mallia Kirkkonummi. Syynä paikkavalintaan oli Rainbow Magiclandin huvipuisto, jonne Patrik oli "odottanut pääsyä siitä asti, kun tultiin Italiaan". Tähän aikaan vuodesta huvipuisto on avoinna enää viikonloppuisin, joten sinne oli mentävä sunnuntaina. Heti kello kymmenen. Ajoitus oli kyllä erinomainen, väkeä ei todellakaan ollut liikaa ja laitteisiin pääsi lähes jonottamatta. Keli oli koleahko (tuli se syksy sittenkin), mutta oltiin varauduttu tähän työpäivän mittaiseen ulkoiluun kunnon varustuksella, eikä edes satanut.

Jee, tää se päivä on!

Kummasti sitä tollasessa paikassa taantuu lapsen tasolle. Juostiin laitteesta toiseen merimiehen kanssa ihan samaan tapaan kuin juniorit, kaikkia piti tietenkin kokeilla ja parhaita useampaan kertaan. Patu arasteli alkuun kaikkein hurjimpia laitteita, mutta periaatteen miehenä ilmoitti kuitenkin, että: "Mä meen tohon vuoristorataan kerran ihan vikana", ja tämä päätös myös todella piti. Välillä tankattiin hodaria ja donitsia, mutta muuten viiletettiin pitkin puistoa pimeän tuloon asti. Oli kuulkaas lystiä! Kiva puisto oli, tuli vähän mieleen Tanskan Legoland teemoitettuine laitteineen, sillä erolla, että jokaikisestä laitteesta poistuminen tapahtui aiheeseen liittyvän matkamuistomyymälän kautta. Oi, sitä kiusausten määrää...

Se "hurja vuoristorata" eli Shock.
Kyydissä tällä kertaa merimies ja Pinsku.

Koira odotti "kiltisti" hotellihuoneessa meidän huvittelun ajan eli käytti tilaisuuden hyväkseen nukkumalla sängyllä vastoin normikäytäntöä. Valmontonessa ehdittiin myös Designer Outletiin**, josta Pinsku löysi sikamageet Niken lenkkarit, joita ostaessa kävi ilmi, että mukava myyjäneito osasi suomea. Sukunsa oli Hyvinkäältä, mutta tyttö itse oli asunut Roomassa koko ikänsä. Ei muuten päältäpäin tunnistanut meitä suomalaisiksi, vaan vasta henkkarin nähdessään kiljahti: "te ootte Suomesta!" Aika hauskaa, tätä en todellakaan olisi odottanut.

Kun outletit ja huvipuistot oli nähty, olikin koettu about kaikki paikallisesti kiinnostava. Oli aika pakata kamat autoon ja suunnata pariksi päiväksi seuraavaan kohteeseen, jossa nähtävä ei todellakaan päässyt loppumaan kesken.

Rooma

Vajaan tunnin ajomatkan päässä odottikin sitten ihan toisenlainen todellisuus. Tosin ennen Rooma-Roomaan saapumista piipahdettiin vielä ostoskeskuksessa kaupungin laitamilla kuluttamassa tovi aikaa ennen hotellihuoneen vapautumista. Ja taas löysi Pinsku shoppailtavaa, tällä kertaa Yankeesin lätsän ja hupparin toisesta urheiluliikkeestä. Kovin on meillä trendikästä menoa nykyään.

Osittain toi shoppailureissu ja kaupungin läpi ajaminen (ei hyvä) hotellille päästäksemme venyttivät aikatauluja niin, että koiran lenkityksen jälkeen oli kello jo neljä. Siinä sitten mietittiin josko jaksettais vielä lähteä sieltä "mäntymetsän ympäröimästä hotellista" vaikka 5 km päähän Vatikaaniin ettei tarttis kaikkea nähtävää yhteen päivään ahtaa. Vaan ei jaksettu, lapset oli ihan überviehättyneitä mukavasta hotellista ja kun huomattiin, että palveluihin kuului sauna, oli päätös sillä selvä.

Keskellä hotellin pihaa oleva parakki olikin sauna.

Varattiin tuo neljän hengen, pihalle roudattu koppero viidestä kuuteen ja napsautettiin ajatukset rentoutumismoodiin. Ihan jees sauna olikin, vaikka alkuun lämpömittari näytti +45 astetta. Siinä hetken ihmeteltyämme kiuas heräsi henkiin ja loppuvaiheessa saatiin nauttia yli 70 asteen lämmöstä. Kiukaassa oli kivet (toisin kuin eräällä merimiehen Ruotsin-reissulla), mutta löylykauhaa tai -ämpäriä ei tietenkään ollut. Eteisestä pihistetty kahvikuppi ajoi hyvin asiansa, juostiin sitä täyttämään hanasta aina tarpeen tullen. Ei ihan kotimaisen veroinen, mutta paras sauna neljään kuukauteen kyllä.

Illallinen nautittiin myös hotellilla ja tiistaiaamuna oli sellainen olo, että nyt oli nähty majapaikkaa ihan tarpeeksi. Oli aika suunnata Vatikaanin kautta kohti Rooman historiallista keskustaa.

Toi kolmensadan metrin jono oli Pietarinkirkkoon.
Musei Vaticaniin oli toinen samanmoinen.

Ajateltiin, että marraskuussa muita turisteja olis vähän vähemmän kuin esmes kesällä, ja että meno olis jotenkin sujuvampaa. Väärin. Ehkä turisteja on vähemmän (miten hemmetin paljon niitä on muulloin???), mutta meidän makuun silti vähän turhan paljon. Pietarinkirkko, joka oli suunnitelmissa, jäi väliin parin-kolmensadan metrin jonon takia. Se eteni kyllä ihan ripeästi ja eteen tuli jos jonkinlaista oikotien tarjoajaa, mut lapsetkin totes, että "on tässä kirkkoja nähty". Joten pyörittiin hetki aukiolla Pietarinkirkon edustalla, lähetettiin pakolliset postikortit ja jatkettiin matkaa turisteille sopivaan tapaan Hop on Hop off -bussilla.

Bussireitin varrella pysähdyttiin The Nähtävyyksissä eli Colosseumilla (upea!), Pantheonissa (wau!), Fontana di Trevillä (ahh!) ja Espanjalaisilla portailla (mahtavat!). Eli aika lailla perussetti, selvisi, kun päivittelin noita kuvia päivän mittaan Facebookiin ja kaverit kommentoivat. Mut onhan ne upeita. Ihan hyvä kokonaiskattaus ja lapsetkin jaksoivat just ton määrän mukisematta (ja koira hotellin sängyllä yksinäisyyteen tuskastumatta). Paljon jäi silti nähtävää ens kertaan, mm. italianopettajani mainiot vinkit, jotka kyllä tulen testaamaan joko yksin tai joukolla vielä tän Italian-vuoden aikana.

Colosseum. Niin iso, että vain kulma mahtui kuvaan.

Pantheon. Niin iso että vain kupoli mahtui kuvaan.

Heittämällä kolikon Fontana di Treviin voi varmistaa,
että pääsee Roomaan uudestaan. No, Patu pääsee ainakin.

Espanjalaisia portaita oli 138, laski Pinsku.
Kuvassa muuten kaikki uudet releet.

Pompeiji

Seuraavana aamuna oli sitten taas aika nostaa kytkintä ja ottaa suunta kohti matkan päätepistettä: Pompeijia. Matkalla oli tarkoitus kiivetä Vesuviukselle, mutta keli ei ollut yhteistyöhaluinen. Ylhäällä ei nähnyt yhtään mitään, tuuli ja vettä satoi vaakatasossa. Joten ajeltiin takas alas ja Pompein kaupunkiin, jossa sää ei ollut yhtään sen parempi. Tuli letkeä luku- ja telkkaripäivä, kohokohtana illallinen kaupungin kolmanneksi parhaaksi rankatussa La Bettola del Gusto -ravintolassa, joka oli ihan hotellin kulman takana.

Torstaina sitten onnisti niin kelien kuin nähtävyyksienkin suhteen. Pompeijin rauniot olivat ehkä häkellyttävintä mitä olen nähnyt. En tajunnutkaan kuinka isosta alueesta oli kyse. Ihan mieletön pala historiaa! Suosittelen oppaan ottamista, silloin retkestä saisi varmaan vielä tuplasti enemmän irti. Me ei lasten kanssa tähän ryhdytty, mutta omatoimisesti (ja oppaita sivukorvalla kuuntelemalla) viihdyttiin silti kaupungissa monta tuntia. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Raunioita, onpa noita.

Kaupunki oli täynnä baareja - ihmiset söivät (jo) tuohon aikaan paljon ulkona.
Tässä Patu antaa näytteen baarimestarin taidoistaan janoiselle asiakkaalle.

Samana päivänä ehdittiin vielä uusintayritykselle Vesuviukselle, joka tosiaan massiivisena hallitsee Pompeijin kaupunkikuvaa. Eka tulivuori, jonka olen nähnyt, ja onhan se vaikuttava. Valitettavasti ei toisellakaan kerralla päästy kiipeämään huipulle asti (Pyhäinpäivä, portti meni kiinni just kun saavuttiin paikalle), mutta otettiin vahinko kiinni kiipeämällä laavan peittämää rinnettä vähän alempana. Ihan autenttista tunnelmaa aistittiin, uskoisin. Ja näkymät Napolinlahdelle oli mahtavat.

Napolinlahti ja kummallinen valoilmiö nimeltä aurinko.

Laavaa ja iloisia ilmeitä.

Merimiehen kanssa oltiin yhtä mieltä siitä, että Pompeiji tarjosi meille reissun parasta antia. Pompei on tosi kiva pikkukaupunki, jossa kaikki on lähellä ja nähtävää riittää. Napoliin olisi päässyt puolessa tunnissa junalla ihan meidän hotellin vierestä, joten sielläkin olisi voinut käydä samasta majapaikasta. Napolin-reissu oli myös suunnitelmissa perjantaille, mutta viime hetkellä päätettiin jättää kokemus tuonnemmaksi, sittenkin. Etenkin kun edellisenä iltana oltiin nautittu Pompeissa elämämme parhaat pizzat (tai minä olin), niin ei ohjelmanumeroksi suunniteltu pizza Napolissa enää oikein tuntunut tarpeelliselta. Sitä paitsi, Napoliin palataan mahdollisesti kevätkaudella, jos toteutamme suunnitelmamme Caprin/Ischian-reissusta kun kesä taas koittaa.

Yhteenveto

Kaiken kaikkiaan Etelä(isempi)-Italia näytti aika lailla siltä miltä kuvittelin. Ensimmäiset kulkukoirat bongasimme Valmontonesta, ja niiden määrä moninkertaistui Pompeissa. Vesuviuksen alarinteillä, Napolin provinssissa Pompein tapaan sijaitseva Ercolano paljasti ekat roskapussikasat kaduilla. Eli antoi viittauksen siihen jäteongelmaan, jonka puuttumista taannoin ihmettelin. Pyykkiä kuivateltiin ikkunoista samaan tapaan kuin täällä, ihmiset olivat ihan yhtä ystävällisiä. Englantia puhuttiin paremmin, mutta toisaalta kierrettiin niin turremestoja kuin kiertää voi. Liikenne oli vähän enemmän kaaoksessa kuin Pisassa, joka toisaalta ON pikkukaupunki. Roomassa näin myös muutaman poikittain pysäköidyn Smartin, joita en ehtinyt kuvaamaan, joten lainaan nopeasormisemman kanssabloggaajani kuvaa:

Kas näin!
Kuva http://lesliesmyers.blogspot.it/2010/01/smart-parking-in-rome.html

Sellainen oli siis meidän syysloma. Hyvää teki avartaa vähän tätä Italia-kuvaa ja nähtäväähän tässä maassa riittää. Pitää varmaan olla toinen vuosi, jotta näkee kaiken suunnitellun...

Tulipa muuten pitkä päivitys. No, kaikki olennainen on tuosta huippureissusta nyt kaiketi sanottu, joten kiitos mielenkiinnosta ja palataan!

* Jostain syystä mulle on langennut tämä ohjelmatoimiston rooli. Sehän sopii kyllä, vielä kun ois aikaa ja rahaa tehdä kaikkea mitä haluais.

** Näitä muuten Italiassa riittää.