keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Ulkomailla

Viime viikonloppuna lähdettiin Pinskun kanssa oikein ulkomaille asti - Ranskaan. Perimmäisenä syynä oli Mamma Mia -musikaali, jonka ranskankielinen kiertue ulottui Nizzaan perjantaista sunnuntaihin. Leffa kuuluu meidän molempien suosikkeihin ja itse olen nähnyt myös musikaalin kansainvälisen version. Sitä ei tänä vuonna ollut tarjolla, mutta parempi tuo ranskalainenkin kuin ei mitään. Saatiinpahan hyvä syy marraskuiselle tyttöjen reissulle. Ja Nizzan-matkalle.*

"Ei Treno Alta Velocità" elikkäs luotijunia tänne maisemia pilaamaan, kiitos.

Reissuun lähdettiin junalla, vaikka pitkään olin autoilun kannalla. Lopulta mukavuudenhalu voitti, tosin sillä kustannuksella että matka-aika lähes tuplaantui. Eivät ole vielä saaneet rakennettua nopeaa junayhteyttä Ranskaan - tätä vastustamaan on muuten perustettu oiken kansanliikekin, NOTAV nimeltään. Senpä vuoksi jouduttiin matkaamaan kuutisen tuntia parin vaihdon kautta, ensin Trenitalialla Genovaan ja siitä Ventimigliaan, josta lopulta SNCF:n junalla Nizzaan. Vaan mitäpä pienistä, otettiin matka seikkailun kannalta ja mukana oli riittävästi luettavaa, naposteltavaa ja tekemistä.


Meistä kuvauksellisempi
lauantaiaamuna hotellin parvekkeella

Nizzassa oltiin perjantai-iltana ja takaisin lähdettiin sunnuntaina aamupäivällä, joten lauantaista tuli varsinainen tehopäivä. Lähdettiin liikenteeseen heti yhdeksältä, tsekattiin vanhan kaupungin kujat ja tori, kokeiltiin Välimeren lämpötilaa ja poimittiin kiviä aurinkoiselta rannalta, shoppailtiin Jean Medeciniltä talvitakkia ja muuta ja kolmelta oli viimein showtime. Musikaali oli i-ha-na. Ihan hirveesti ei dialogi meikäläisenkään ranskantaidoilla auennut, mutta eisemitn, tykättiin silti. Tuli ihan omat teatteriajat mieleen (taas), oi että olis mahtavaa päästä fiilistelemään tuollaisen esityksen jälkeen. Yleisö oli nimittäin tosissaan mukana. Ihan huippua!

Piipahdus rannalla. Kelit oli kohdillaan.

Lounaaksi neiti valitsi sushia.

Thank you for the music tai Merci pour la musique kuten ranskikset sanoivat.

Esityksen jälkeen ehdittiin vielä karuselliin vuodelta 1901 ja Rue Massenalle pyörähtämään  muutamassa kaupassa. Lopulta nautitiin illallinen salakuuntelutyyliin - viereisessä pöydässä istui suomalaisia puolijulkkiksia (lue: merimies ei tunnistanut niitä mut se ei luekaan naistenlehtiä) - ja kömmittiin tyytyväisinä hotellille nukkumaan.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita?

Paluumatka sujui leppoisasti, matkustajia oli paljon vähemmän kuin perjantaina. Junanvaihto Genovassa sattui sopivasti lounasaikaan ja kotona oltiin viiden maissa. Hämmentävän kotoisalta tuntui palata Italian rajojen sisäpuolelle, etenkin kun koko Ranskassa olon ajan vastasin spontaanisti "sì" ja "grazie" kun piti jotain sanoa. Vähän hitaalla kävin, todellakin, sillä 5+ vuoden ranskanopinnot palautui mieleen vasta palattuamme Italiaan - Genovan lounaspaikassa kiittelin jo sujuvasti ranskaksi ja kerran suusta pulpahti myös "oui". Hopsansaa. Myös Pinsku totesi, että oli kiva palata Italiaan, jossa ymmärtää jotain ja pystyy vastaamaankin. Niin-pä.

Meillä oli yksityishytti, niin ol' hiljasta paluumatkalla.

On muuten tullut reissattua ihan riittävästi viime aikoina. Sunnuntaina summailin, että olen viimeisen kolmen viikon aikana yöpynyt 11 kertaa hotellissa. Ja Pinsku vielä kaksi yötä enemmän (koska Trenton-matka venyi neliöiseksi), eli enemmän hotelleissa kuin kotona. Siksi tuntuu enemmän kuin mukavalta aloittaa about kuukauden mittainen kotoilu-periodi, jolle ei ole suunniteltu mitään matkoja, ei yhtään vierailua, ei kertakaikkiaan mitään. Paitsi ehkä vähän jouluvalmisteluja ja on mulla pari päiväreissuehdotusta toki hihassa... mutta silti. Nyt ollaan vaan ja möllötetään, haa!

* Vajaan kolmen vuoden sisään olen käynyt kolmesti Nizzassa. Joten kai sen voi jonkintapaiseksi suosikkikohteeksi jo laskea?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti