perjantai 21. joulukuuta 2012

Kolme yötä jouluun on

Ekan adventin aikoihin taivastelin sitä, kuinka nopeasti aika menee. No toudella, jouluun on enää kolme yötä ja musta tuntuu että marraskuu vaihtui joulukuuksi ihan just.

Pukkiko se siellä jo sisälle pyrkii? Paikalliset tuntuu rakastavan näitä
rumiluksia, sen verran paljon niitä näkee roikkumassa siellä sun täällä*.

Hyvä uutinen on, että jouluvalmistelut alkaa olla aika lailla pulkassa! Sietää tosin ollakin, kun aamulla pitäisi nostaa kytkintä ja karata lomille Zürichiin. Vähän kyllä jänskättää mitä me syödään juhlapyhinä, kun sitä puolta en ole miettinyt yhtään. Todennäköisesti siis joulun isäntäväki on ihan stressistä kipeenä kun nää semi-italialaiset vaan saapuu käsiä heilutellen ja hilpeinä vihellellen valmiiseen jouluun. Mutta toivotaan, että me vielä aatonaattona ehditään vähän osallistua.

Mutta tosiaan, kaikki muuten valmiina. Viime tipassa tai vähän myöhässä kuten aina, mutta kuitenkin. Tein juuri viimeiset joululahjaostokset (netti, lahjakortit, oujee) ja kortitkin kaiketi saapuu perille viimeistään välipäivinä. Se niin tarkkaa ole. Ajatuksissa olette kumminkin, suuresti.

Samaan tapaan viime tipassa ovat pisalaiset saaneet kaupunkinsa joulutunnelmaan. Esim. tuohon meidän leipomoon tuli jouluvalot viikko sitten. Nyt on valoa jos jonkinlaista myös kotien ikkunoilla ja parvekkeilla, värikkäät ledit edelleen valtavirtana. Kovin on kaunista käyskennellä pimeällä tuolla ulkona!

Tänäänhän on tosiaan vuoden pimein päivä ja vissiin sen maailmanlopunkin piti tulla. Italialaisittain vuorokautta on jäljellä vartin verran, joten tuskin tässä nyt enää mitään käy. Käytiin tänään varmuuden vuoksi Patun kanssa kirkossa -- no ei vaan, piti käydä katsomassa kirkkoon rakennettua seimeä, presepeä. Opin tänään italiantunnilla, että kaikki tekee sellaiset joulun alla. Kouluissa, kotona, sisälle, ulos. Napolissa on parhaat, mutta kyllä niitä muuallakin näkee. Kaikissa kirkoissa on sellaiset, samoin monilla piazzoilla ja muilla julkisilla paikoilla. Seimeen kuuluu aina Sacra famiglia, tietenkin, Maria (jolla on aina siniset vaatteet), Joosef tai San Giuseppe kuten täällä kutsuvat ja Jeesus-lapsi (Gesù Bambino), joka lisätään seimeen jouluaattona. Lisäksi löytyy aasia ja lehmää ja Re Magia, itämaan viisasta tietäjää. Ja monta muuta. Kuulemma ei ole niinkään uskonnollinen juttu enää, vaan sellainen perinne mitä jouluna on tapana tehdä. Jos oisin tiennyt aiemmin, ois mekin voitu vähän askarrella. Mutta on se joulu ens vuonnakin.

San Francescon seimi. Vois olla hienompikin kyllä.

Mitä jouluun muuten tulee, täälläkin lahjat jaetaan jouluaattona. Tai joulupäivänä, tyyli vaihtelee. Joulupukki tuo lahjat kuusen alle, eikä niissä kitsastella. Siltä on kyllä vähän näyttänytkin viime päivinä kaupoissa. Hyvin syödään, kuten aiemmin mainitsin, ja ollaan perheen ja muiden läheisten kanssa. Kirkossakin käydään, saunassa tuskin. Aika samaan henkeen siis kuin kotimaassa. Jonne - pakko tunnustaa - juuri tällä hetkellä vähän kaipaan. Etenkin kun katselen Facebookista kavereiden lumikuvia tai joulua varten pestyjä puusaunoja. Paljon on meilläkin ihanaa, hyvää, kaunista.

Rauhallista joulunaikaa, ystävät. Pitäkää huolta toisistanne. Auguri, buone feste!

Pisan virallinen joulukuusi. Bellissimo!

*Sorry heikko kuva, piti zoomata kun en kehdannut ihan pihalle asti mennä kuvaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti