Vaikka Pisassa on ollut surkein kevät miesmuistiin, toisin sanoen se ei paikallisten mukaan ole edelleenkään alkanut, oli Suomen alati jatkuva talvi yllätys. Onneks oli untuvatakki mukana, muuten ois voinut jäätyä. Hrr. Mutta aurinkoiset, valoisat päivät oli kyllä upeita ja mukavaa vaihtelua täkäläisiin päivittäisiin sateisiin.
 |
| Kevät ja vähemmän kevät |
Jalat sai kyllä treeniä, kun tasapainoili liukkailla teillä. Järkyttävän vaarallista touhua, sanoisin. Aika paljon tykkään siitä, että talvellakin voi painella menemään ilman liukastumisen vaaraa, joten siitä piste Italialle.
Suomessa on väljää ja hiljaista, huomasin, kun kiersin rundin Vantaa - Helsinki - Turku - Riihimäki - Hämeenlinna - Riihimäki - Kirkkonummi - Espoo - Riihimäki - Helsinki - Vantaa. Bussimatkoilla ei juuri ollut nähtävää, paitsi metsää. Tie tuntui kovin kapealta (ja liukkaalta). Forssassa ei ollut mitään liikettä perjantai-iltana klo 19, kaupatkin näyttivät olevan kiinni. Seuraavalla bussiasemalla Lopella se vasta hiljaista olikin, ja tosi pimeää (vai olikohan bussin ikkunat tummennetut?). Mutta kylläpä kotimaasta löytyy kauniita ja hyvin hoidettuja rakennuksia! Ja modernia rakennuskantaa. Korkeita taloja. Väljästi aseteltuna.
 |
| No kyllä. |
Suomessa on muuten järkyttävän kallista. Julkisilla matkustaminen on kallista. Ruoka on kallista. Lähdevesipullo maksoi opiskelijaruokalassa 2,30 €. Täällä hinta on turistipaikoissa euron. Kovista hinnoista huolimatta toin kotimaasta 22 kg tuliaisia (oho). Kaikenlaista sitä suomalainen Italiassa tarviikin: kaurahiutaleita, siirappia, pussikastikkeita, ruisleipää, hernekeittoa, poronkäristystä, kasapäin karkkia, leffoja kirjoja lehtiä...
Äidinkieli on kyllä tosi jees. Otin kaiken irti siitä, että ymmärsin ja tulin ymmärretyksi. Kauppojen kassoilla varmaan ihmettelivät kuka on tuo puheripulista kärsivä nainen, kun kaikesta väänsi vitsiä ja jutunjuurta. Olipa virkistävää (mulle)!
Muuten huomasin, että musta tuli aika nopeasti suomalainen. Toisin sanoen ekana aamuna, kun olin raahautunut Helsingissä kuuden bussiin päästäkseni Turkuun ennen yhdeksää, valmistautuessani bussista nousuun, mut keskeytettiin kysymyksellä: "Do you speak English?". Johon minä suurta sympatiaa tuntien (kieltä osaamaton ulkkarireppana) vastasin myöntävästi. Ja kerroin seuraavaksi, millä pysäkillä kannattaa jäädä pois. Tästä olisin Italiassa jatkanut kysymällä reippaasti, että mistä maasta sitä ollaan ja niin edespäin. Etenkin kun kysyjä jäi samalla pysäkillä pois ja käveli noin metrin päässä meikäläisestä. Vaan niinpä käveltiin peräkanaa hipihiljaa. Mitä sitä suotta seurustelemaan, vieraan ihmisen kanssa...
Mutta vaikeaa oli välillä seurustella suomalaistenkin kanssa, yhteisestä kielestä huolimatta. Ollaan nimittäin aika mumisevaa kansaa. Ja hillittyä. Verrattuna italialaisiin. Joista mie niin tykkään, etenkin kun oma äänenkäyttöni on hyvin lähellä täkäläistä. Tajusin myös, että koko Italiassa olon aikana en ole tuntenut itseäni liian äänekkääksi enkä liian impulsiiviseksi, vaan joukkoon kuuluvaksi. Ilmankos.
Suomalaiset on myös äärimmäisen tehokkaita. Turku-Riihimäki-bussin kuljettaja hoiti kolmen (italialaisen) ihmisen työt: ajoi, rahasti ja roudasi paketteja linja-autoasemilla. Oiskohan sillä(kin) kivempaa, jos sais ottaa vähän rennommin?
 |
| Tyhjä Koti. |
Suomen-koti ei tuntunut kovin kodilta. No, melko tyhjäähän siellä on. Mutta kivannäköistä. Jotenkin näppärää kun kaikki on yhdessä kerroksessa, nopeasti pääsee huoneesta toiseen. Voi muuten olla että käynti oli laatuaan viimeinen, sillä nyt kun ollaan täällä vielä toinenkin vuosi (!!!!), joudutaan ehkä laittamaan kämppä myyntiin. Kun ei niiden vuokralaistenkaan kanssa onnistanut. Mut kattellaan nyt vielä. Lapset ei olleet ajatuksesta kovinkaan mielissään.
Mutta sauna se on ihan mahtava keksintö! Kyllä siitä taas nautittiinkin, melkein joka päivä. Mikä oli näin jälkikäteen ajatellen oikein hyvä juttu, sillä maanantaina Helsingin-kampaajalla käydessäni homma katkesi alkuunsa kun mun päästä löytyi täi. Merda! Illalla seuranneen, jo tutuksi tulleen käsittelyn aikana, selvisi että sillä ei ollut yhtään kaveria. Eikä muniakaan juuri. Joten ehkä kävin tietämättäni täisaunassa. Mut aikamoinen show hommasta taas syntyi, plaah.
Kaikenlaista sitä taas olikin! Mutta päätetään tämänkertainen Suomi-katsaus kuitenkin positiivisesti. Mulla on nimittäin ihana perhe, lähisuku ja ystäväpiiri. Kaikkia en ehtinyt tällä reissulla tavata, mutta riittävästi kuitenkin. Pomokaan ei ole hullumpi, kun lupasi että saan nauttia Italiasta vielä syksyyn 2014 asti. Niin aion tehdä. Mutta on se kotimaakin kyllä aika jees.
Arrivederci!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti