tiistai 14. toukokuuta 2013

Keittiömestarin erikoiset

En ole vähään aikaan muistanut kehuskella uusista saavutuksistani keittiörintamalla. Nyt siihen on erinomainen hetki, kun kaalilaatikko on uunissa paistumassa. Elämäni ensimmäinen. Ei ollut sekään niin vaikea kuin luulin, paitsi että kerran piti soittaa äidille ja varmistaa pari juttua. Toivotaan että kokeilu onnistuu, kyseessä on nimittäin Pinskun tälle päivälle tilaama ruoka - yksi lemppareista, joita täällä ollessa on saanut ihan liian vähän. Siis ei ollenkaan.

Pinsku pääsi nauttimaan myös toisesta suosikkiruuastaan eli poronkäristyksestä, jota raahasin Suomesta pari pientä säilyketölkillistä. Maksoi kentällä hunajaa, mutta oli sen arvoista. Ei paljon tarvinnut houkutella lapsia syömään sinä päivänä.

Aika läjä. Mutta herkkua.

Kotimaisia perinteitä on pidetty yllä myös leipomalla korvapuusteja, viimeksi sunnuntaina (no ei niitä kyllä montaa kertaa ole täällä tehty, mut näytti paremmalta ton sanan "viimeksi" kanssa). Nehän syntyy jo ihan lonkalta, hyviä oli ja meni kuin kuumille kiville. Maistuivat myös italialaisille kavereille, joten oisin todellakin taas ansioitettu joihinkin pikku bonuksiin ruokalähettiläänä toimimisesta.

Keittiömestarin uutuutena testasin pinaattilettuja. Niitä ei täältä saa, ja innostuin haasteesta siinä määrin, että hylkäsin heti alkumetreillä ajatuksen pakastepinaatista. Tehdään sitten kunnolla kun kerran tehdään! Homma alkoi siis pinaatinlehtien ryöppäyksellä ja lopputuloksena syntyi kasa maukkaita, aika räväkänvihreitä jättilettuja. Hyviä nekin oli, tosin lasten mielestä kaupasta saatavat on tietenkin parempia (huoh). Tällä tavalla valmistettuna ei kyllä mitään mitään ihan nopeinta arkiruokaa ole (vrt. mikrotus ja valmista tuli).

Lähtötilanne.

Edelleenkään en ole kokeillut karjalanpiirakoiden tekoa, hernekeittoa tai maksalaatikkoa. Jääkööt ne toistaiseksi, pärjätään vielä ilmankin. Sitä paitsi lasten makutottumukset alkaa selkeästi italialaistua: esim. parsa on kiivennyt ihan yhtäkkiä lempiruokien joukkoon. Toi uusi parsa on muuten hyvää ja sitä löytyy useita eri lajikkeita. Paikallisille ne onkin yhtä odotettuja kuin uudet perunat meille.

Tänä aamuna kävi katastrofi: kaurahiutaleet on loppu! Niitä lähdetään sitten metstästämään seuraavaksi. Toivotaan että onni on yhtä hyvä kuin puolukkahillon kanssa. Luultiin, että sitä saa vain Ikeasta, mutta löytyikin ihan meidän lähikaupasta, Esselungasta.

Katsotaan sisältyiskö seuraavaan ruokapäivitykseen jotain eksoottisempaa. Sain nimittäin italianopettajaltani tehtäväksi katsoa telkkarista kokkiohjelmaa nimeltä i Menu di Benedetta, siinä on kuulemma suht selkeää kieltä ja mahdollisuus ymmärtää hyvä. Enää puuttuu joku päivällä tuleva saippuasarja, niin meitsi alkaa olla kotirouvana jo aika pätevä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti