maanantai 27. toukokuuta 2013

Pakkasenpuremat

Toiset lähti 600 km etelään, toiset 500 km pohjoiseen Sveitsin Verbieriin. Enää ei tarvinnut paljon jännittää, pärjääkö lapset kouluretkellä. Riemusta kiljuen lähtivät, ja palasivat posket innosta (ja flunssasta) hehkuen.

"Kesä", kesäisempi, kesäisin... hetkinen. Eihän sen näin pitänyt mennä!

Oli kuulemma ollut ihanaa, huippua, mahtavaa ja niin edelleen. Mutta pirun kylmä. Patulla oli jonain päivänä ulkoillessa käsi paleltunut niin, että oli ollut ihan sinivihreä (?!). Muutenkin kuopukselle sattui ja tapahtui, maastopyöräillessä jarrut ei toimineet ja herra lensi* maahan niin, että seurauksena oli muhkeat arvet selässä ja kyynärpäässä. Aiemmin oli kaatunut portaissa ja saanut ison mustelman reiteen. Hilpeällä mielellä näistä kuitenkin kertoi, eikä miss Wendykään ollut ilmeisesti kantanut sen suurempaa huolta tapahtuneesta, sillä soitti kertoakseen haavereista kun olivat kotimatkalla.

Auts. Auts!

Mutta tehtiin Sveitsissä toki muutakin kuin kommellettiin. Yhtenä päivänä oli seitsemän tuntia ulkoilua, toisena high rope -kurssia, kolmantena uintia (sisä)vesipuistossa ja discoilua. Kävivät YK:n päämajassa Genevessä, suolakaivoksessa ja jossain lähistön linnassa. Koko viikko englannin intensiivikurssia** ja kerrankin riittävästi ystävien seuraa. Leirikeskuksessa oli samaan aikaan intialaisten koululaisten ryhmä, joten uusia kavereitakin tuli. Ja sukatkin oli tällä kertaa vaihtuneet melkein päivittäin. Oltiin kaiketi mekin oltu ainakin vähän mielessä, kun tuliaisia tuotiin taas vino pino. Merimiehelle lumisadepallo ja avaimenperä-pilli, meitsille lehmäaiheinen (!) puhelimen suojakuori ja vuorisuolaa, molemmille suklaata. Ihanat. Rakkaat. Niin reippaat!

Pieni retkikiesi (vain kymmenkunta lasta osallistui tälle retkelle
lähinnä sen korkean hinnan vuoksi) ja riemuisa jälleennäkeminen.

Vaan niinpä vilustuivat, molemmat. Tänään ovat viettäneet toipilaspäivää kotona ja sen verran vielä yskittiin ja päänsärkyä valiteltiin, että kotona menee huominenkin. Mutta hinta taisi sittenkin olla pieni saatuihin muistoihin ja kivoihin kokemuksiin nähden. Ainakin eilen vielä vannoivat lähtevänsä koska tahansa uudelleen, jos reissua eteen tulee. No, parin viikon päästä ois tiedossa pari päivää Gardalandissa, joten tuleehan niitä tässä koulussa.

Kattellaan saisinko joku päivä kaivettua Pinskun kamerasta muutamia kuvia tänne jakoon. Sitä ennen, kuvitelkaa Alppimaastoon joukko reippaita, punaposkisia, sadetakkisia lapsia, joista lähtee ääntä ja eloa ja joilla on selkeästi ihan superhauskaa. Tai so cool, kuten eräät sanois (ks. ** alla).

* Isabellan sanojen mukaan, "Patrik didn't fall down, he truly flew"
** Aletaan olla siinä pisteessä, että lapsilla ei enää ole kaikkiin termeihin sanoja suomeksi. Esim. toi high rope kääntyis kai jonkinlaiseksi köysikiipeilyksi, mutta lapset, jotka reissun jälkeen puhuivat sujuvaa fingelskaa, ei edes yrittäneet selittää tätä äidinkielellään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti