torstai 2. toukokuuta 2013

Viini on viisasten juoma

Mielikuvat pitävät paikkansa: täällä viinimaassa alkoholia käytetään usein, mutta kohtuudella. Eilisten vappubileiden juomatarjoilu oli runsas, ja viiniä taisi olla kaikkien aikuisten lasissa - niin autoilijoiden kuin apukuskienkin. Santsattiinkin, mutta tietenkään kukaan ei ollut edes lähimaillakaan kännissä.

Degli Azzoni Avogadron tilaviinit

Suomessa käydään aika-ajoin keskustelua siitä, onko oikein nauttia alkoholia lasten silmien edessä. Kysymyksenasettelu korpeaa mua suuresti, sillä se sisältää mielestäni piiloajatuksen siitä, että alkoholin juominen johtaa aina (vähintäänkin keskivahvaan) humalatilaan, jolta lapsia tottavie pitää suojella. Mutta entäs ne aikuiset, jotka oikeasti pysyvät kohtuudessa? Lasillinen tai kaksi ruoka- tai seurustelujuomana antaa taatusti fiksumman kuvan alkoholin sopivasta käytöstä kuin totaalipiilottelu ja salajuopottelu. Italialaisille tämä on päivänselvää.

Alkoholin oston ikäraja on nettilähteiden mukaan* täällä 16 vuotta. Jo tätä nuoremmat saavat juoda viiniä aikuisten seurassa, jopa ravintolassa. OMG sanois se tiukan linjan keskustelija. Se, minkä italialaiset taitavat suomalaisia paremmin, on oikeaan aikaan lopettaminen. Ja jos joku ei tuota itse ymmärrä, pitävät kanssaihmiset siitä kyllä huolen. Todistettiin tämä uutenavuotena, kun naapuripöydän italialaisseurue intoutui korkkaamaan vodkapullon - ylläripylläri venäläisten tsemppaamana. Pöydän ikähaitari oli arviolta 16-80 vuotta, mukana yksi pikkulapsikin. Vodkan juonti sallittiin miehille, nuorillekin, mutta kun nuoret tytöt olivat ottamassa osaansa, alkoi tehokas kulmien kohottelu ja paheksuva keskustelu. Vanhemmat herrat taisivat kumota toisenkin lasillisen, mutta nuorilla (sekä tytöillä että pojilla) homma stoppasi siihen. Lähtiessään pöydästä jättivät jälkeensä lähes täyden vodkapullon lisäksi myös noin puolillaan olleen viinikarahvin. Ei ois tainnut Suomessa onnistua.

Tieto suomalaisten holhoavasta yhteiskunnasta puhuttaa täälläkin. Lasten synttäreillä, viinilasillisen äärellä (OMG) meille esitettiin kysymyksiä siitä, miltä tuntuu kun niin moni asia sanellaan eikä ihmisille anneta vapautta päättää asioista itse. Vähentääkö se maalaisjärjen käyttöä? Tekeekö se joustamattomammaksi? Ahdistaako? Kyllä, kyllä, kyllä. Ei mikään ihme, että italialainen kansanluonne tuntuu paljon iloisemmalta kuin meikäläinen. Eihän me lähtökohtaisesti osata tehdä mitään oikein.

Liikennekulttuurin suhteen me suomalaiset ollaan mielestäni kuitenkin sopivasti tiukkapipoisia. Turvavöitä käytetään eivätkä alkoholi ja ajaminen kuulu yhteen. Täälläkin virallinen promilleraja on 0,05, mutta eipä kukaan taida lasillisiaan laskea. Tosin kuten edellä on todettu, niitä ei yleensä ole sitä yhtä-kahta enempää, mutta merimies on todistanut sellaistakin tilannetta, jossa kanssajuhlija oli ottanut selvästi tätä reilummin, ja hyppäsi silti rattiin. "Mitä jos ajat vaikka jonkun lapsen päälle" -henkisiin vastusteluihin vastasi: "Mitä ne tekee ulkona tähän aikaan!?". Kannattaa siis olla varovainen kun yömyöhään maanteillä taivaltaa. Onneksi ei ole ollut tapana.

Juomakulttuurista vielä sen verran, että pizzan kanssa kuuluu kuulemma juoda olutta, sanoi italianopettajani. Birrerioita eli olutbaareja löytyy vähän sieltä täältä, mutta siiderit eivät juuri täkäläisiin valikoimiin kuulu (eivätkä kaljamahat katukuvaan). Terdekauden kesäinen drinkki on sen sijaan Aperol Spritz: proseccoa, kivennäisvettä ja bitteriä sisältävä mieto juoma. Tän pidemmälle alkoholiopinnoissani en vielä olekaan päässyt, mut eipä juuri ole tarvekaan. Nää chiantit riittää mulle mainiosti. Omnom.

* Hirveesti ei oo tullut tarve testata tuota

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti