maanantai 6. tammikuuta 2014

Toivotaan, toivotaan

Kotiin on yleensä aina mukava tulla, etenkin pidemmän poissaolon jälkeen. Silti joululomalta paluun herättämien tunteiden voimakkuus yllätti. Kotiin oli mahtava tulla. Oli ihanaa päästä tuttuihin ympyröihin, kauppoihin, lenkkimaastoihin. Nettiin. Tulipahan ainakin todistettua joulukuiset pohdintani pysyvämmästä kotiutumisesta tänne.

Pisalainen talvimaisema

Samalla huomaan, että surutyö on käynnistynyt. Mietin Suomeen paluuta lähes päivittäin tyyliin: ens loppiaisena en tasan varmasti näe ihmisiä picniceillä puistoissa. Tai lenkkeilijöitä shortseissa. Sen sijaan pitää taas opetella elämään harmaudessa ja liukkaudessa. Toisaalta voin taas piristää talvisia päiviä sellaisilla uimahallikäynneillä, joilla pääsee myös saunaan. Ja jokatalvisen flunssan iskiessä* käydä valintamyymälätyyppisissä apteekeissa, näiden täkäläisten tiskimyymälöiden sijaan. Oijoi! Mutta joo, en haluaisi lähteä. En en en. En haluaisi jättää tätä ihanaa maata, uusia ystäviäni, elämäntapaa josta olemme saaneet täällä nauttia. Mut kai luopumiseen pitää vaan yrittää asennoitua. Ehkä sen joskus heinäkuussa sitten hyväksyykin. Toivotaan, toivotaan...

Yhdestä asiasta olisin sen sijaan valmis luopumaan vaikka heti: Suomen asunnosta. Saimme viimeinkin, puolen vuoden aktiivisen myynnin jälkeen, ensimmäisen tarjouksen. Joka on liian pieni ja ehdot huonot. Mutta toiveita tarjous kuitenkin herätti: ehkä se sittenkin menee kaupaksi! Ehkä päästään viimein miettimään tulevaa Suomi-elämää ihan uudelta kantilta! Ehkä jopa päästään yli vuokralaisten tekemästä oharista! Toivotaan näitäkin.

Muuten tulevaisuudensuunnitelmat alkaa pikkuhiljaa selvitä. Mun aarrekartan hahmotelmakin on jo - lähes vuoden synnyttämisen jälkeen - olemassa. Upeaa, että on taas tavoitteita, joita kohti kulkea! Kuten maraton tämän vuoden aikana, kuten liikutuksissani taannoin lupasin. Ja monia muita, joista ehkä lisää myöhemmin. Mulla on sellanen tutina, että tästä(kin) vuodesta tulee loppujen lopuksi hyvä. Sovitaanko niin?


Sovitaan.

* Meidän perheen flunssat on muuten dramaattisesti vähentyneet täällä ollessa. Aivan varmasti syynä on ihmiselle sopiva ilmasto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti