maanantai 7. heinäkuuta 2014

Melkein kuin Manhattanilla

Vierailimme viikonloppuna San Gimignanossa, "keskiajan Manhattanilla". Tämä etruskien perustama kaupunki kuuluu muuten samaan kategoriaan Volterran ja San Miniaton kanssa - kaunis, muurein ympäröity, keskiaikainen, kukkulalle sijoitettu - mutta eroaa edellisistä huikeilla torneillaan. Kaupungin itsenäistyttyä Volterran piispojen vallan alta vuonna 1199, jakautui se kahteen puolueeseen: paavin kannattajiin eli guelfeihin ja keisarin kannattajiin eli ghibelliineihin. Valtataistelun aikana edellä mainitut osapuolet ja kaupungin rikkaat suvut rakennuttivat 72 tornia osoittaakseen valtaansa ja vaurauttaan. Korkeimmat näistä kohosivat 70 metriin asti, mutta lopulta kilpavarustelua rajoitettiin siten, ettei yksikään torneista saanut ylittää kaupungintalon eli Palazzo Comunalen tornin korkeutta. Torneista 14 on yhä pystyssä, ja kaupungin historiallinen keskusta on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

San Gimignano kauempaa katsottuna.
Tämä on Toscanaa isolla T:llä.

San Gimignanoa kehutaan erinomaiseksi päiväretkikohteeksi Firenzeen ja Sienaan majoittuneille. Sitä se onkin. Kaupunki on myös Via Francigenan pyhiinvaellusreitin varrella, joten vaellukseen hurahtaneet saattavat myös innostua kohteesta. Me yhdistimme tavallaan nämä molemmat, sillä yövyimme noin kymmenen minuutin kävelymatkan päässä* sijaitsevassa agriturismo-tyyppisessä hotellissa, josta teimme useamman retken keskustaan**, milloin nähtävyyksiä ihmettelemään, milloin ruokailemaan. Valinta oli loistava - saatiin samaan reissuun sekä rauhaa että actionia.

San Gimignanon torneja hämärtyvässä illassa

Sattumoisin lauantaille osui kaksi kiinnostavaa mm-ottelua: Argentiina-Belgia ja Hollanti-Costa Rica. Kisakatsomoita oli rakennettu pitkin kaupungin kapeita kujia ja meteli oli ainakin alkuillasta huumaava. Myöhemmin kiihkeä peliselostus peittyi komealla klassisen musiikin konsertilla, joka pidettiin Piazza del Duomolla osana San Gimignanon kulturellia kesäohjelmaa.

Konsertti"sali" Duomon portailta kuvattuna.

Myös ruokakulttuurin ystäville kaupunki tarjoaa ilon aiheita. Yllätyin, kuinka paljon ravintoloita tässä vähän yli 7 000 asukkaan kaupungissa on, mutta kaipa turismi pitää ne voimissaan. Tosin se osteria, johon me merimiehen kanssa päädyimme, oli kyllä täynnä italialaisia, liekö paikallisia. Myös jäätelön suhteen tuntuvat olevan kunnianhimoisia, sillä kylän toisella keskusaukiolla Piazza della Cisternalla oli muutamakin maailmanluokan gelateria. Italian hienoimpiin kuuluvaa Vernaccia di San Gimignano -valkoviiniä sekä paikallisia juustoja oli puolestaan tarjolla lukuisissa herkku- ja matkamuistomyymälöissä - sekä luonnollisesti ravintoloissa. Siis oiva matkakohde myös kulinaristeille!

Kesäjalat

Ja niin, kaiken kulturellisen ja makuelämyksellisen toiminnan ohella ehdittiin myös lekotella auringossa ja puolivarjossa. Uima-altaalla oltiin joko kaksin merimiehen kanssa tai korkeintaan muutaman muun aikuisen kanssa. Riippukeinussa taas pääsin lähes meditatiiviseen tilaan hengittämällä syvään ja katselemalla ympäröiviä peritoscanalaisia maisemia.

Mittasuhteitaan isompi loma, sanoisin - ja suosittelen lämpimästi tätäkin matkakohdetta.

* = "vaellus"
** = "päiväretket"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti