Kokeiltu on vähän kaikkea. Ensin Patu ja Dominik kävivät meiltä korttelin päässä sijaitsevan Freccia Azzurran futistreeneissä. Harkat olisivat olleet kaksi kertaa viikossa kaksi tuntia kerrallaan: keskiviikkoisin ja perjantaisin. Viikonloput sitten pelien merkeissä.
 |
| Perjantai-illan futistreenit käytiin vankilan vieressä sijaitsevalla (vankilan) kentällä. |
Kovin jännittyneinä mutta toisiaan tsempaten pojat treeneihin menivät, ja ihan ystävällisen vastaanoton saivat. Valitettavasti valmentajanuorukaiset eivät juuri taitaneet englantia, joten pitkälliset puheenparret selitettiin italiaksi. Tositoimissa pojat pärjäsivät ihan hyvin, mutta ei kuulemma silti ollut heidän juttunsa... myös mua arvelutti vähän viikonloppujen käyttäminen turnausten merkeissä, joten mielelläni ehdotin, josko kokeilisivat jotain yliopiston urheiluseuran CUSin tarjonnasta.
Kerroinkin jo aiemmin, kuinka kävimme tutustumassa CUSin alle 11-vuotiaille suunnattuun toimintaan avoimien ovien päivänä. Futista sielläkin voisi harrastaa, mutta ehkä ei sittenkään, totesi Patu. Ehkä lentopalloa, se tuntui ihan kivalta. Pinsku sen sijaan oli ihan varma, että haluaisi harrastaa yleisurheilua, jota kolme kertaa kävikin kokeilemassa.
 |
| Pituushyppytreeneissä |
2003 syntyneet ovat CUSin lasten ja nuorten ryhmien välimaastossa: Pinsku ohjattiin isompien yli 12-vuotiaiden ryhmään, ja sitä neiti halusi itsekin. Kolmannella kerralla selvisi kuitenkin, että kentän onnettomasta valaistuksesta johtuen siirtyvät treenit klo 15-16.30 talvikauden ajaksi. Ja sehän ei käy meille, kun koulusta vasta 15:45 pääsevät! Ymmärtäväiset ja mahtavat valmentajat Daniele ja Michele ehdottivat Pinskun siirtymistä talven ajaksi 2003-2005 -syntyneiden ryhmään, joka valaistuksen puutteesta huolimatta aikoi jatkaa harkkojaan klo 17-18 myös talven ajan. Pinsku ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa halunnut luopua uusista kavereistaan ja totesi, että jääköön koko harrastus sitten. Niin se myös jäi, mikä toisaalta tuntui helpottavaltakin: puolentoista tunnin treenit kolme kertaa viikossa kaupungin toisella puolella saivat testiviikossa Pinskun (ja vanhemmat) ihan puhki. Treenirytmiin olisi varmaan ajan saatossa tottunut, mutta liika on silti liikaa, ehkä?
Koska urheilun saralla ei tuntunut onnistuvan, päätettiin testata Patun ex-opettajan Mr Thomaksen English Science ja English Theatre -ryhmiä. Nämä kokoontuvat kerran viikossa San Giuliano Termen uuden englanninkielisen koulun tiloissa puolitoista tuntia kerrallaan. Pinsku - synnynnäinen näyttelijä - valitsi teatterin, ja innostui todella. Niinpä sitten suuntaamme ainakin tämän syyskauden ajan aina torstaisin näytelmäharjoituksiin klo 17-18:30. Tässäkin ryhmässä Pinsku on vanhin, mutta mukana on myös vanhoja koulua vaihtaneita kavereita Westminsteristä, joten kokoonpano vaikuttaa lupaavalta. Syksyn mittaan harjoittelevat näytelmän, jonka myös lavastavat ja puvustavat, ja esittävät sen sitten kauden päätteeksi vanhemmille. Kivaa!
Patu ja Dominik kävivät kokeilemassa English Science-ryhmää, mutta eivät aio jatkaa. Huoh. Kuulemma tehtiin ihan samanlaisia juttuja kuin Mr. Thomasin kanssa aiemminkin ("nää on niin nähty"), kokeita ja rakennelmia sekä niiden selityksiä. Ei sitten. No, Patulla on kuitenkin kaverinsa, joten ehkäpä kaveririennot ja perheen keskinäiset urheiluharrastukset riittävät tämänkin vuoden.
Mitä sitten tulee meikäläisen harrastuksiin, tein tänään tärkeän ja vähän vaikealtakin tuntuneen päätöksen. En mene italian intensiivitunneille ainakaan tänä syksynä siksi, että mun aikataulussa ei yksinkertaisesti ole varaa käyttää jatko-opintoihin tarkoitettua aikaa johonkin muuhun. Italian tunnit olisivat ti-pe klo 11-13, mikä katkaisee harmittavasti sekä aamu- että iltapäivän flown. Ei pysty kykenemään. Katsotaan nyt sitten, kuinka mun kielitaito tästä rapautuu. Tarvittaessa pyörretään päätös kevätlukukaudelle, magari.
Ja ne lenkit sitten... no, vois sitä useamminkin juoksemassa käydä. Mutta lenkit nyt ainakin onnistuu ihan ilman mitään kaupungin laidalle liikkumisia tai vakituisia kalenterimerkintöjä, joten niiden suhteen aion palata säännölliseen rytmiin heti huomenna. Sitäpaitsi meillä on myös perussetillä varusteltu kotikuntosali tuolla alakerrassa, eiköhän se riitä lenkkeilyn rinnalle toistaiseksi.
 |
| Patu ja alakerran säkki |
Harmittaa vaan mun turha harrastusuhoilu, kaikki nähty vaiva lääkärintodistuksineen, sydänkäyrineen ja niiden säätöineen. Toisaalta, onpahan nyt tarvittavat paperit, jos joku mystinen urheiluharrastus lapsille vielä syksyn mittaan löytyisi. Pinskun kanssa mennään aika varmasti kokeilemaan ratsastusta uudelleenkin, siinä voisi olla potentiaalia. Ja kohtahan on talvi ja laskettelulumet. Kyllä se tästä.
 |
| Kuin vanha tekijä |
Lopuksi on pakko myöntää, että mulla on aika paljon rentoutuneempi olo näiden päätösten jälkeen, kuin syyskuussa tulevaa harrastus- ja työkalenteria tuijottaessani. Vähemmän on ehkä sittenkin enemmän. Ainakin meidän perheessä.
Eipä sitä itsekään penkana paljoa harrastanut. Soittotunti ja jazz baletti kerran viikossa. Nykyään tuntuu, että kaikki illat pitää harrastaa, että saavuttaa statuksen :-) Ihan hyvä, että on aikaa relata!
VastaaPoistaTotta tuokin! Tässä alkaa ehkä maailmankuva vähän vääristyä, kun täkäläiset lapset eivät käytännössä tee mitään itsekseen, siis juokse lähipuistoissa tai -metsissä kavereiden kanssa tai vastaavaa kuten Suomessa edelleenkin, vaan ne sijoitetaan harrastuksiin, joita useimmilla on sitten joka ilta ja joinakin parikin. Ei oo mun juttu, ei. Eikä näköjään ainakaan kuopuksenkaan ;)
VastaaPoista