Uskonasioita

Lukuvuoden eka inquiry unit päättyi viime perjantaina. Koska lapset ovat tätä nykyä samalla luokalla, oli jakson aihekin molemmilla sama: beliefs eli uskonnot ja uskomukset. Ja koska jaksojen teemat toteutetaan Westminsterissä kahden vuoden sykleissä, on Pinsku käynyt saman jakson jo neljännellä, mikä on tietenkin vähän tylsää. Toisaalta ymmärrän koulun ratkaisun, sillä jaksot perustuvat vahvasti tiimityöhön, esitelmiin ja vuorovaikutukseen, mikä tarkoittaa, että oppimisesta jää aika paljon pois, jos vain itsekseen työskentelee. Onneksi aiheeseen oli tänä vuonna otettu hieman toisenlainen kulma kuin aiemmin, joten uuttakin tietämystä kertyi ihan riittävästi.

Kuten nimestä saattaa päätellä, jakson aikana tutustuttiin eri uskontoihin. Yhdestä valitusta piti koostaa esitelmä - Pinsku teki sen kristinuskosta ja Patu juutalaisuudesta. Toisena tehtävänä oli valita pari palvontapaikkaa, kuvata niiden historiaa, arkkitehtuuria, seremonioiden taustoja ja esitellä yhteisön johtajat. Pinsku valitsi tutkittavakseen Lontoon Westminster Abbeyn ja Pariisin Notre Damen, jossa tulikin käytyä keväällä 2013. Patu puolestaan selvitti Temppeliaukion kirkon epätavallista arkkitehtuuria ja Barcelonan Sagrada Familian pitkäikäistä rakennusprojektia - jonka haluaisi nähdä omalla 10-vuotismatkallaan. Aika itsenäisesti tuo tutkimustyö jo sujuu, ja selvästi kiehtoo lapsia. En tiedä, jutellaanko muiden päivällispöydässä koulutehtävistä, mutta meillä ne nousevat vähän väliä esiin ja johtavat usein aika mielenkiintoisiin keskusteluihin. Tästä on varmasti kiittäminen IB-koulun opetusfilosofiaa.

Ekat saikkupäivätkin on jo vietetty. Tässä köhäinen Patu kotitehtäväksi annettua
kertolaskutaulukkoa tekemässä. Huomaa (viimein!) oikea kynäote.

Edellisten lisäksi jaksossa käsiteltiin myös uskontoihin perustuvia juhlapäiviä, hyväntekeväisyysjärjestöjä ja uskomuksiin perustuvia harhaluuloja. Toki ehdittiin myös laskea matematiikkaa, kirjoittaa tarinoita, tehdä oikeinkirjoitustehtäviä ja lukea kirjoja. Liikunnassa vielä ulkoiltiin, tästä viikosta eteenpäin sitten taas uivat ja yleisurheilevat pari seuraaavaa kuukautta. Musiikki ei ole vielä alkanut, mutta harpunsoitto jatkuu tänäkin vuonna. Tiedossa on myös aiemmilta vuosilta tuttuja retkiä: Trentossa käytiin jo, samoin viinitilalla, perinteinen Sveitsin-retki on vuorossa touko-kesäkuussa ja maaliskuussa lapset lähtevät katsomaan Milanon La Scalan Tuhkimo-oopperaa, jonne myös vanhemmat ovat tervetulleita. Hyvän startin tuntuu koulu ja sen yhteisö saaneen tänä vuonna, ja hyvä niin.

Kahden vuoden jälkeen myös Patun sanallinen arkku aukesi, eikä sittemmin ole juuri sulkeutunut. Rehtorikin hyväntahtoisesti tokaisi, että: "no nyt se ei sitten lopeta puhumista" (mikä me merimiehen kanssa arvattiin kyllä). Pinsku on koulun vanhimpana saanut luottohenkilön aseman ja tiettyjä erioikeuksia, muun muassa oman vessan. Hienosti rooliaan kantaa, kiitosta tulee jatkuvasti muiden huomioimisesta ja pienemmistä huolehtimisesta. Toisinaan omanikäisten luokkakavereiden puute vähän harmittaa, mutta kuulemma kesken lukuvuoden ei tarvitse muuttaa Suomeen. Tämän mahdollisuuden annoin viime keväänä, kun kuulimme, että komennus jatkuu ja tiesimme, että Pinskun luokka hajoaa. Neidin sinetöinnillä mennään siis tutulla kaavalla vielä tämä lukuvuosi. Eikä mullakaan ole siihen mitään vastaan sanottavaa, todellakaan!