tiistai 25. helmikuuta 2014

Terve / Salve

Terveys on kuulkaa hieno asia. Olen tässä yskinyt kuukauden päivät lähes Patun tammikuisesta sairastumisesta saakka. Itävallan vuoristoilmasto ja mahdollisesti infrapunasauna lähes jo paransivat yskän, mutta viime viikon loppupuolelta saakka olo on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Kun kuume nousi sunnuntai-iltana 38 asteeseen, jouduin toteamaan, että ilmeisesti yskä ei lähde yskimällä vaan on suunnattava jo tutuksi tulleen perhelääkärin luokse.

Ja niin sitä sitten kuunneltiin keuhkot, tarkistettiin kurkku ja määrättiin kasa lääkkeitä antibiooteista alkaen. En ihan tarkkaan tiedä, mikä vaivaa (hemmetin kielipuolisuus!), mutta resepteihin perustuvan googlailun mukaan todennäköisesti tässä keuhkoputkentulehdusta ja poskiontelontulehdusta hoidellaan.

Saatiin jo aiemmin Patulle, jonka yskä ei myöskään ottanut lähteäkseen, hengitysteihin vaikuttavaa aerosolia. Apteekkikäynnin jälkeen oltiin hieman ymmällämme, että mites nää pipetit oikein annostellaan (se kielipuolisuus taas!), kunnes selvisi että lääkkeet vaativat nebulisaattorin eli sumuttimen toimiakseen. Jälleen vaadittiin vähän googlailua, että mikäs laite se semmoinen on ja mistä niitä saa ostaa.

Hankkimamme sumutin lääkkeineen kaikkineen.

No nyt ollaan sitten tältäkin osin viisaampia. Koska meidän perheessä ei luojan kiitos ole kärsitty pahoista allergioista tai astmoista, on tämän puolen asiantuntijuus ymmärrettävästi aika heikolla tolalla. Luulin, että sumuttimia käytetään vaan jossain sairaaloissa tai vastaavissa, mutta ilmeisesti ainakin täälläpäin maailmaa kyseessä on ihan jokaperheen normilaite, joita myydään esimerkiksi apteekeissa ja kodinkoneliikkeissä hintahaitarilla parikymppiä-pari tuhatta. Ja minä kun luulin aerosolia sellaiseksi tavalliseksi nenäsumutteeksi tai vastaavaksi...

Joka tapauksessa, olo lähti kohenemaan saman tien ensimmäisen troppikierroksen jälkeen. Mikä tarkoittaa, että huomisesta alkaen (tänään on se kuumeeton päivä) on kaiketi taas tehtävä töitä opintojen parissa kuin terveet konsanaan, huoh ja jipii*. Pikkasen ollaan aikatauluista jäljessä näiden sairastelujen ja lomailujen ja muiden kiemuroiden vuoksi, mutta eiköhän se tästä taas.

Viimeisenä kuriositeetina kerrottakoon, että myös Italiassa on käytössä tervehdys "terve" eli täkäläisessä muodossaan "salve". Tervehdys on siitä kätevä, että se on virallisempi kuin ciao, käy sekä alku- että lopputervehdykseksi eikä ole lainkaan aikasidonnainen. Täällä paljon käytetyt, suomalaisittain ehkä vähän virallisilta kalskahtavat buongiorno ja buonasera kun saattavat esimerkiksi sähköpostiviestinnässä kuulostaa kököltä sellaisissa tapauksissa, kun vastaanottaja lukee viestin vasta myöhemmin, siis esimerkiksi "Hyvää päivää" aloitetun viestin illalla ennen nukkumaanmenoa. Asiasta kiinnostuneille ja italiankielen taitoisille aiheesta lisää alla olevassa videossa. Tämä Italian kielitoimiston kuunnelmasarja on aika selkokielellä puhuttu ja mun mielestä sangen mielenkiintoinen.

Kuvakaappaus videosta, klikkaa tänne kuullaksesi

Mutta tosiaan, (toivottavasti pian) terveenä on mukava olla. Salve vaan teillekin!

* Määräsin itseni saikulle, muutenhan tässä kotiäitinä ja kotitoimistolla ollessa ei malttais sairastaa lainkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti