 |
| Vaikuttava aihe, johon perehdyttiin myös BBC:n dokumentin kautta. |
Näytelmässä lapset esittivät vuoden 79 tapahtumia: elämää ennen tuhoisaa tulivuorenpurkausta, kylpylänautintoja, herkuttelua, shakinpeluuta. Poikani, joka ei edelleenkään puhu koulussa (mutta jonka ulkopuolella puhua papattaa englanniksi tauotta), sai näytelmästä avainroolin harpistina. Tehtävänä oli jaksottaa esitystä, varmistaa että lavasteet ja näyttelijät ehdittiin vaihtaa ennen kutakin kohtausta. Rooli lankesi Patulle puhumattomuuden ohella myös siksi, että on luokkansa paras harpunsoittaja*.
 |
| Tällä tarinalla oli surullinen loppu. |
Hieno esitys oli, ja lapset innolla mukana. Eikä ihme, sillä historianopetuksesta todella tehtiin tämän jakson aikana niin konkreettista kuin mahdollista. Pompeijin-visiitti oli lapsillemme jo toinen, mutta koulussa pidettyjen alustusten ansiosta sekä oppaan (ja luokkakavereiden) kera paljon edelliskertaa vaikuttavampi. Retki kesti keskiviikkoaamusta klo 5.45 perjantai-iltaan klo 20.45, ja kotiin palasi kaksi onnellista, mutta superväsynyttä matkalaista. Ja eräältä osin historiantiedoiltaan myös vanhempiaan viisaampia.
Emme nimittäin aiemmin tienneet, että Herculaneum on jopa Pompeijia paremmin säilynyt, sillä kaupunki hautautui pääosin mudan ja laavan yhdistelmään. Maakerros kohosi viidestätoista kahdeksaantoista metriin, ja sen alla rauniot, tavarat ja jopa ruuat ovat olleet paremmin turvassa kuin Pompeijissa. Myös suurin osa ihmisistä pääsi pakoon, sillä laava liikkui hitaasti toisin kuin naapuripitäjän myrkkykaasut, jotka toivat pompeijilaisille kavalan lopun.
 |
| Herculaneumin raunioita |
Lapset majoittuivat Ercolanon kaupunkiin ja kävivät Herculaneumissa ensimmäisenä matkapäivänään. Varsinainen kohokohta osui kuitenkin torstaille, jolloin pääsivät ensin kiipeämään Vesuviuksen huipulle asti (jossa emme aiemmalla retkellämme onnistuneet huonon sään vuoksi) ja sen jälkeen jatkoivat Pompeijiin, tuohon 2,6 miljoonaa turistia vuosittain houkuttelevaan rauniokaupunkiin.
 |
| Bella Napoli Vesuviuksen huipulle vievältä polulta katsottuna |
 |
| Kraaterissa ei ollutkaan laavaa - pahus. |
Muutama uusi detalji tarttui Pompeijistakin matkaan. 20 000 asukkaan kaupungissa oli tuolloin vähän ajanlaskun alun jälkeen kuulemma 2 000 kauppaa. Patu oli painanut luvun mieleensä ajatellen, että kun rauniot olivat lähes 2 000 vuotta hautautuneena ennen niiden löytämistä, oli joka vuodelle olemassa yksi kauppa. Palvelut olivat kaupungissa muutenkin kohdillaan, vaatteet pesetettiin pesuloissa, ruoka nautittiin ravintoloissa, peseydyttiin kylpylöissä ja viihdyttiin teattereissa sekä gladiaattorinäytöksissä. Aikamoista. Mitähän Suomessa tuohon aikaan puuhattiin?
 |
| Pompeiji ja pari siellä asustavaa kulkukoiraa |
 |
| Hän ei selvinnyt. Kipsivalos kaasukuoleman kokeneesta pompeijilaisesta. |
Paluumatkalla perjantaina porukka poikkesi vielä Napolin pohjoispuolella sijaitsvan Capuan Gladiaattorimuseoon, Museo dei Gladiatoriin. Sieltä mieleen jäi toteamus, että gladiaattorien kuolema ei juuri hetkauttanut, kukaan ei välittänyt vaikka häviäjä syötettiin leijonille. Sellaista se oli ennen vanhaan.
 |
| Gladiaattoritarpeistoa vuodelta miekka ja kypärä |
Opettavainen oli myös Pinskun taannoinen inquiry unit. Käsittelivät aihetta Peace and Conflict ja oppilaat tekivät esitelmiä aina Troijan sodasta kylmään sotaan asti. Pinsku valitsi aiheeksi Talvisodan ja hienosti oli luokkansa ainoa, joka piti esitelmänsä omin sanoin, Keynote-esityksestä lukematta. Myös sota-aihe sai perheessämme aikaan paljon hyviä keskusteluja ja pohdintaa, ja Ukraina-kriisikin lasten mielissä aivan uutta syvyyttä. Ennen oli ennen ja nyt on nyt, mutta historia se usein toistaa itseään. Toivottavasti jälkipolvet ovat nykyisiä viisaampia ja oppivat menneestä jotakin. Peace, love and understanding, oisko niin kuitenkin parempi?
* Enpä olisi tätäkään tiennyt ilman tätä Italian-reissua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti