Kaupunkikohteena Torino

Kirjoituksistani on kenties voinut päätellä, että olen erittäin sääorientoitunut ihminen. Kun aurinko paistaa ja lämpöä riittää, on hyvä olla. Ehkä siksi Torinon-matka oli niin onnistunut. Toisaalta, se oli onnistunut myös kaikkien muiden perheenjäsenten mielestä, vaikka eivät niin kelien perään olekaan. Eli ehkä Torino nyt vaan on kertakaikkisen hyvä kaupunkikohde.

Eräs täkäläinen ystäväni luonnehti Torinoa "elegantiksi pohjoisen rouvaksi". Yhdyn mielipiteeseen. Muista italialaisista kaupungeista barokkityylillään eroava Torino on kuin Italian Pariisi: rakennukset valkoisia tavanomaisten keltaisten tai punaisten sijaan, bulevardit leveitä, puistot hyvin hoidettuja ja autoliikenteelle sallitut kadut monikaistaisia. Kaupunkia halkoo Po-joki, ympäröiviä kukkuloita hallitsevat näyttävät kirkot ja linnat, kauempana siintävät Alpit. Maisemallisesti aika hyvät lähtökohdat.

Varrella Po-virran

Torinon miljoonakaupungin rinnalla Pisa tuntuu pikkukylältä. Mittakaavasta huolimatta kaupungin keskeiset nähtävyydet ovat kävelyetäisyydellä toisistaan, kuten Italiassa usein. Kolmessa päivässä ehdimme lasten kanssa neljään museoon sekä pariin muuhun kiinnostavaan kohteeseen, näimme pintaraapaisun kaupungin ostosmahdollisuuksista ja pääsimme muutamaan otteeseeen nauttimaan kuuluja torinolaisia makuja. Torino on maailmanlaajuinen slow foodin keskus, ja hyvät, reilut sekä puhtaat raaka-aineet sen keittiön ytimessä. Suosittelen kaikille kulinaristeille.

Kotimme Torinossa oli kuvassa näkyvässä valkoisessa talossa.

Asunnoksi vuokrasimme Lucan viihtyisän ja erinomaisella paikalla sijaitsevan kaksion. Vuokraisäntä oli ystävällinen ja avulias, kaapit täynnä herkkuja (vapaasti nautittavissa) ja keskusta kävellen saavutettavissa. Koiraystävällinen Valentinon puisto oli alle sadan metrin päässä "kotoa" ja pelkästään siellä olisi voinut viettää vielä yhden ylimääräisen päivän, niin upea se oli. Myös spanieli tykkäsi.

Iltakävelyllä Valentinon puistossa

Saavuimme kaupunkiin tiistaina iltapäivällä, ja jätettyämme tavarat sekä koiran kämpille, suuntasimme autolla Juventuksen stadionille. Torinolainen liikenne oli - no, vilkasta, ja nähtiin matkalla yksi kolari, muutama lähellä-piti-tilanne ja aika monta mielenkiintoista tulkintaa liikennesäännöistä. Merimies ei tästä onneksi ollut moksiskaan. Stadionilla päätettiin skipata alun perin suunniteltu stadionikierros, sillä se kesti yli tunnin, opastus oli vain italiaksi ja sää näytti (vallinneeseen säätyyppiin poikkeuksellisesti) epävakaiselta. Niinpä kierrettiin vain museo, jossa siinäkin oli ihan riittävästi matkapäivälle. Sitäpaitsi lasten mielestä Juventus on "ihan kökkö", ja AC Milan paras.

Torinon kaupunkinäkymää Mole Antonellianasta nähtynä.
Stadion ei todellakaan ole keskustassa, sen tornit
näkyvät kuvan takaosassa keskellä, kaukana, kaukana.

Juventuksen pelipaitojen seassa otteluselostusta kuuntelemassa

Keskiviikkona pysyttelimme keskikaupungilla kiertäen keskeiset ostoskadut sekä maailman toiseksi hienoimmaksi tituleeratun Egyptiläisen museon. Olin odottanut museon näkemistä jo pitkään ja kyllä vain se oli upea, ehdottomasti käymisen arvoinen. Myös lapset pitivät näkemästään.

Pätkä papyruksesta Egyptiläisessä museossa. Pisimmät olivat metrejä pitkiä
ja täynnä hieroglyfejä, kirjaimellisesti.

Yksi museon monista muumioista

Innokkaat museokävijät patsassalissa

Torinon käärinliinan metsästys taas oli tyssätä tietoon, että liina onkin näytillä vain pari kertaa vuosisadassa, mutta onneksi ei lannistuttu vaan piipahdettiin San Lorenzon kirkossa, jossa liinaa säilytettiin ennen sen siirtämistä viereiseen Duomoon. Siellä avulias opashenkilö antoi meille ainakin vartin aikaansa ja kertoi meille koko liinan historian (italiaksi) näyttäen luonnollisen kokoisesta (kuulemma erinomaisesta) valokuvasta keskeiset elementit. Yllättävää kyllä, ymmärrettiin lähes kaikki ja myös se, että ensi vuonna liina olisi taas ihan oikeasti nähtävillä Paavin vieraillessa Torinossa. Ehkä ei kannata ahtautua katsomaan, tarina on kuultu sen verran vaikuttavasti, että mitään olennaista ei kai ole jäänyt kokematta.

Negatiivi käärinliinasta. Tässä (oletetun?) Jeesuksen piirteet erottuvat
paremmin kuin liinassa.

Torstain teemaksi muodostui liikenne. Lähdimme muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Museo dell'Automobileen väliaikaisen kotimme kupeesta jokilaivalla. Mikäs siinä oli puksutellessa, hellesäässä, vaikka lähtö viivästyikin italialaisittain tyypillisesti parillakymmenellä minuutilla aikataulusta.

Jokilaivalla

Automuseo on vasta uusittu, ja nähtävää oli kolmessa kerroksessa. Autojen historia tuli hyvin tutuksi ja kokoelma oli muutenkin vaikuttava. Erinomainen ohjelmanumero etenkin pikkupojille ja niiden isille, huomattiin. Teemaa täydensi lyhyt kävelymatka viereiseen 8 Galleryn ostoskeskukseen, entiseen Fiatin tehtaaseen, jonka katolla on yhä nähtävissä tehtaan testirata. Aikamoinen näky! FIAThan tulee sanoista Fabbrica Italiana Automobili Torino, Torinon italialainen autotehdas, ja yrityksellä on yhä kaupungissa lukuisia tehtaita.

Ferrarin formuloita automuseossa kisojen alkuajoista nykypäivään

Tuuletus testiradalla

8 Gallery puolestaan sijaitsee Lingotossa aivan italialaisen ruuan keskuksen, kauppahallin ja ravintolan yhdistävän Eatalyn vieressä, ja siellähän oli luonnollisesti käytävä lounaalla ja ostoksilla. Erinomaista ruokaa, mahtava paikka. Lingotto on myös Torinon huippumodernin metron pääteasema, ja tokihan meidän oli testattava tämä Siemensin automaattimetro paluumatkalla takaisin kämpille. Hyvin toimi ja siistiä oli. Olikin muuten meikäläisen eka metrokokemus Italiassa, kun ei niitä täällä niin monessa kaupungissa ole, ja Roomassa ei tullut käytettyä.

Myös Eatalyn terassilounaalla saamamme palvelu oli hyvää

Isopäinen ;) tyttö ja metrotunnelinäkymät

Perjantaina lähdimme kotia kohti, mutta Lucan joustavan check-outin ansiosta ehdimme vielä piipahtaa kaupungin maamerkissä Mole Antonellianassa ja sen elokuvamuseossa. Rakennus on pian Italian yhdistymisen jälkeen silloiseen pääkaupunkiin rakennettu entinen synagoga, ja sen sisätilat ovat häikäisevät. Torniin pääsee hissillä ja sieltä avautuvat hienot näkymät yli kaupungin. Harmi kyllä, aamusumu peitti Alpit, mutta hyvältä näytti silti. Myös elokuvamuseo oli hauska, aika nopeasti kierrettävissä.

Mole kohoaa 167,5 metrin korkeuteen

Hissillä kupoliin

Elokuvamuseon eleganssia

Kolme yötä oli oikein passeli aika Torinoon tutustumiseen. Nähtiin paljon, nautittiin olosta eikä stressattu liikaa. Ja vaikka kärkikohteet onkin nyt nähty, jäi koettavaa vielä mahdollisille tulevillekin Torino-reissuille: Risorgimento-museo, alueen monet linnat, Crocettan markkinat... Vaikka tästä kolmepäiväisestäkin tuli jo aika pitkä tarina näin yhden reissun kuvaukseksi. Sorry. Olen vaan vieläkin niin innoissani :)

Mukavaa oli muuten huomata, että lapset alkavat jo olla siinä iässä, että kaupunkimatkailu onnistuu mainiosti. Tai sitten ne on vaan kouliintuneet näiden Italian-vuosien aikana...