Virastoissa

Pariin viime viikkoon on mahtunut kolme virastokäyntiä. Pitkään näitä venytettiinkin, periaatteessahan esimerkiksi asukkaaksi rekisteröityminen pitäisi tehdä kolmen kuukauden kuluttua maahan saapumisesta. No, tähän asti on pärjätty hyvin ilmankin. Mutta nyt kun ollaan täällä vielä toinen vuosi, ajateltiin että ehkä parempi hoitaa asiat kuntoon myös mun ja lasten osalta. Merimieshän fiksasi suurimman osan jo aikapäiviä sitten.

Ajatuksena italialainen byrokratia on ehkä hivenen pelottava. Sekava, mielivaltainen, kielitaidoton, ajattelin. Todellisuudessa se kyllä on kaikkia näitä, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa kuin kuvittelin. Ensinnäkin, systeemissä on omat erikoisuutensa, mutta niin tasan varmasti on suomalaisessakin. Ihan yhtä sekavalta varmaan tuntuu ulkomaalaisesta Suomessa, kun on tottunut hoitamaan asiat oman maansa tyylillä. Toiseksi, pientä mielivaltaisuutta on ollut havaittavissa siinä mielessä, että välillä on virkailijasta kiinni saako asiaa hoidettua vai ei. Joskus pitää myös olla sinnikäs ja väittää vastaan. Mutta mahdollisesti näin on myös Suomessa? Kolmanneksi, ehkä kohtaamani virkailijat ois osaneet englantia, mutten tullut kysyneeksi. Sain nimittäin hoidettua asiat tankeroitaliallani. Siitä pisteet mulle!

Ensimmäisenä hain mulle ja lapsille paikalliset henkilötunnukset, codice fiscalet. Ne hoitui kätevästi Agenzia delle Entratessa, eräänlaisessa verotoimistossa. Ihmettelivät kyllä, miten ollaan pärjätty vuosi ilman noita, niitä nimittäin kysytään täällä joka paikassa, myös esimerkiksi prepaid-liittymää hankittaessa. No, merimiehellä oli joten se on hoitanut nämä codice fiscalea vaativat asiat. Tarkoituksena koodin käytöllä on ollut ehkäistä harmaata taloutta ja rikollisuutta, missä on varmaan jossain määrin onnistuttukin. Esimerkiksi sen merimiehen läppärilaukun pöllineen tyypin tunnistuksessa hyödynnettiin juuri prepaid-liittymän yhteydessä annettuja tietoja. Periaatteessa codice fiscalen saa kuka tahansa generoitua laskurilla, mutta tietysti virallisissa yhteyksissä tarvitaan joku muukin todiste.

Toiseksi kävin paikallisessa kaupungintalossa eli Comune di Pisassa ilmoittamassa, että täällä muuten asutaan. Tätä vaihetta tarvittiin, jotta saadaan rekisteröityä paikalliseen terveydenhuoltoon. Merimiehen taannoiset Comune-käynnit oli jossain määrin haasteellisia, joten varauduin tiukkaan vääntämiseen. Ja toden totta, Helsingin maistraatista tilatut italiankieliset vihki- ja syntymätodistukset (Apostille, 30 €/kpl) eivät meinanneet kelvata, koska eivät ole samannäköisiä kuin Italiassa. Tässä kohtaa virkailija yritti käännyttää mut pois, mutta pistin onnistuneesti vastaan (jotain olen italialaisten kanssa asioimisesta täällä oppinut) ja lopulta paperit kelpasivat, vaikkei niissä vihkimispaikkaa mainittukaan. Puuh.

Kopioliikkeitä rivissä

Kaiken kaikkiaan Comune-käynti vei multa pari tuntia ja pari välitoimitusta: ensin tarvittiin kopiot noista virkatodistuksista, eikä täällä kopioita oteta virastoissa vaan ne pitää hankkia itse. Eikun copisteriaan, onneks niitä on täällä vähän joka kulmassa*. Muut paperit olinkin jo tajunnut kopioida. Toisen kerran jouduin poistumaan tupakkakauppaan ja hankkimaan sieltä marca da bollon eli eräänlaisen maksuleiman, joka liimattiin kiinni papereihin. Sitten olikin kaikki kunnossa ja me asioita hoitaneen virkalijan kanssa melkein kavereita :). Paitsi että nyt odotellaan vielä paikallispoliisin käyntiä meillä, tulee tsekkaamaan että tosiaan asutaan tässä osoitteessa. Toivottavasti on sama mukava setä kuin viime kerralla, vastaava tarkastushan tehtiin silloin kun merimies Pisaan kirjoittautui. Mutta uudestaan pitää tehdä, kuulemma.

Tänään päästiin viimein Azienda USL di Pisaan saakka anomaan paikallista terveydenhuoltoa eli omalääkäriä. Toimitettiin iso läjä papereita, täytettiin yksi lomake ja jäätiin odottelemaan soittoa, joka toivottavasti kertoo että kaikki on kunnossa. Tämä keikka meni niin helposti että pahaa pelkään että jotain jäi puuttumaan. Onneksi kyseinen virasto on tuossa puolen kilsan päässä, joten helppo siellä on uudestaankin piipahtaa.

Loppujen lopuksi näistä virastoista on jäänyt ihan positiivinen kuva: jonot on olleet maltillisia, asiat on hoituneet ja ystävällisiä hymyjäkin on näkynyt. Opastaulut on kyllä usein harhaanjohtavia eikä missään esim. numerolappukoneessa kerrota asioista englanniksi. Mutta kysyvä ei tieltä eksy (tässäkin suhteessa musta on tullut ihan italialainen)!

Nyt pikkasen ärsyttää virkakoneistot Suomessa. Lasten kesäloman aikana pitäisi uusia Pinskun passi mutta eihän niitä aikoja ole vapaana kuin vasta joskus kuukauden päästä! Ihan hyvä systeemi tuo ajanvaraus, mutta mites ois pikkasen lisää henkilökuntaa, Oy Suomi Ab?


* Todellakin, edes lasten koululla ei ole kopiokonetta, vaan nekin käy kopioimassa kopiointiliikkeessä. Pelkästään tässä meidän kulmilla on puolenkymmentä vastaavaa liikettä. Toisaalta, jos kopiot maksaa jonkun 5 c/kpl niin aika monta saa tehdä että oman laitteen hankkiminen kannattaa...